Blog

Valtakunnan kulttuuri – Paluu alkuperäiseen

 
”Kaikessa nuoruudenviisaudessamme yritimme vastata kysymykseen: Miksi elää? Onko tarkoituksena täydellisen rakkauden löytäminen? Vai sellaisen maailman luominen, jossa ei ole vääryyttä? Vai paremman yhteiskunnan muovaaminen? Meidän kerran rohkeat kysymyksemme olivat alkaneet näyttää huonolta vitsiltä. Olimme lähteneet liikkeelle nuoruuden äärettömästä tietäväisyydestä ja optimismista, mutta emme kyenneet kuvittelemaan, että olimme pääasiassa vanhempiemme kulttuurin tuotteita. Vaikka Vietnamin sota oli kääntymässä päätökseensä ja ruumiiden määrä hupeni, mielessämme riehui toinen sota.”

Näin kirjoittaa Peter Tsukahira kirjassaan Valtakunnan kulttuuri – Paluu alkuperäiseen (suom. Merja Pitkänen, Päivä 2017).

Bob Dylanin musiikki, huumeet ja hippikulttuuri kuuluivat Tsukahiran nuoruuteen. Väsyminen elämän merkitsemättömyyteen sai hänen ystävänsä tekemään itsemurhan. Ja sitten Peter Tsukahira kohtasi kristittyjen tavan sanoittaa kokemusmaailmaansa.
Kulttuurien yhteentörmäys sysäsi hänet etsimään tietä aivan uudenlaisessa maastossa. Haasteita on ollut paljon, ja niin laki kuin armokin on pakottanut tekemään älyllistä, henkistä ja hengellistä itsetutkistelua.

Ja matka jatkuu, sillä ”valtakunnan kulttuuri” on kuin alati tuoretta vettä pulppuava lähde, josta riittää ammennettavaa koko ihmisiäksi.

Peter Tsukahiralla on japanilaiset kasvot, amerikkalainen puheenparsi ja Israelin passi. Hän toimii Or HaCamel Ministry Centerin johtajana Karmelinvuorella Israelissa, ja hän on perustanut Mt. Carmel School of Ministry -koulutuksen. Häneltä on ilmestynyt suomeksi teos Jumalan hyökyaalto (Päivä 2011).

Marja Sevón


Läsnäolossa – Katkoviivaisesta kokonaiseksi

 
Aito kohtaaminen on joskus vaikeaa, vaikka kaipaamme läheisyyttä tärkeissä suhteissamme.

Ehkä olemme katkoviivaihmisiä. Jokin on rikkonut eheyttä, niin että katkoviivaihmisen on vaikea olla aidosti läsnä itsessään, ihmissuhteissaan ja jumalasuhteessaan. On kuitenkin olemassa tienviittoja levottomuudesta läsnäoloon ja katkoviivaisesta kokonaiseksi.

Tarja Vilppola on huomannut omassa elämässään ja ihmissuhdetyössään mielenkiintoisia lainalaisuuksia, joista kerrotaan Raamatussakin. Kirjassaan LäsnäOlossa – Katkoviivaisesta kokonaiseksi (Päivä 2017) hän esittelee olennaisimmat oivalluksensa, jotka hän sydämestään allekirjoittaa ja jotka elämä vahvistaa.

Kirjan punaisena lankana on, että tarvitsemme toisiamme ja että aina kannattaa muistaa rukouksen rajattomat mahdollisuudet:
”Haastavissa tilanteissa voi kääntyä toisten puoleen ja pyytää rukoustukea, johdatusta ja rohkaisua. Syntynyt ja kasvava myötätunto omassa itsessämme avaa oven haavoittuneen minuutemme ja aikuisen minuutemme välillä. Valo tulvii katkoviivapuolemme lukittuihin kammioihin ja mahdollistaa kokonaiseksi tulemisen ja yhteyden kokemuksen.”

Tarja Vilppola on kätilö-terveydenhoitaja, sielunhoitoterapeutti ja seksuaaliterapeutti, joka on suorittanut kristillisen IPSICC-psykoterapiakoulutuksen Tanskassa. Hän toimii yksilö- ja pariterapiatyössä sekä kouluttajana ja työnohjaajana. Läsnäolon iloa hän tankkaa lähisuhteissaan vaimona, äitinä ja pienten tyttöjen mummuna.

Marja Sevón


Vishal Mangalwadi: Kirja, joka muutti maailmasi

 

Miksi länsimaisen yhteiskunnan koulutuskoneisto tuottaa ihmisiä, joiden joukossa masennus, itsemurhat ja juurettomuus lisääntyvät nopeasti? Miksi yhä useamman elämältä katoaa mielekkyys? Miksi Euroopasta ja Yhdysvalloista on alettu puhua sisäisen voimansa menettäneinä auringonlaskun maina? Vishal Mangalwadin kirja antaa kysymyksiin hätkähdyttävän ja vankasti perustellun vastauksen.

Läntisen sivilisaation yhteiskunnissa jokin on mennyt pahasti vikaan. Vielä 1960-luvulla teini-ikäisten itsemurhat olivat Yhdysvalloissa lähes tuntematon ilmiö. 1980-luvulle tultaessa miltei 400 000 kasvuikäistä nuorta vuodessa yritti itsemurhaa. Vuoden 1987 vaiheilla itsemurhasta oli tullut auto-onnettomuuksien jälkeen yleisin teini-ikäisten kuolinsyy.

Vaikka Euroopan maista ei ole vastaavaa tilastoa, niin kehityksen suunta, josta kirja tarjoaa runsaasti myös muita esimerkkejä, on tässäkin asiassa epäilemättä meillä sama kuin Yhdysvalloissa.

Kirja on erinomainen raportti Euroopan historiasta sekä henkisestä ja hengellisestä kehityksestä. Vertailut Intian ja islamilaisten maiden vastaaviin aikakausiin ja ilmiöihin vahvistavat vastaansanomattomasti kirjan perusviestin: Läntinen sivilisaatio on hukannut sielunsa, jonka ansiosta Eurooppa ja Yhdysvallat olivat pitkään olleet yhteiskunnallisia, tieteellisiä, teollisia, teknologisia ja henkisiä menestystarinoita.

Intialainen Vishal Mangalwadi on lakitieteen tohtori, filosofi, kirjailija ja luennoija. Christianity Today lehden mukaan hän on Intian etevin kristillinen älykkö. Kirjan eräs merkittävä vahvuus onkin siinä, että Mangalwadi tuntee perusteellisesti kristinuskon lisäksi myös buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja islamin. Puhujamatkat 33 maahan ovat tarjonneet myös mahdollisuuden tarkastella globaalia kehitystä laajempana kokonaisuutena.

Mangalwadin kirja on tutkijan ja ehdottomaan tarkkuuteen pyrkivän lakimiehen kirjoittama. Kaikesta oleellisesta on lähdeviittaukset. Paljon kertoo jo sekin, että 484 sivuisesta kirjasta peräti 67 sivua on liitteitä lähdeluetteloineen, hakemistoineen ja yhteenvetoineen. Kirjan erinomaisen suomennoksen on tehnyt Pekka Nieminen.

Punaisena lankana kirjan läpi kulkee Raamatun merkitys läntisen sivilisaation kehitykselle. Moni lukija tulee kirjan parissa kokemaan tässä asiassa suuria yllätyksiä. Raamattu on ollut keskeisessä asemassa, kun kansalliskielet ja niiden myötä kansallisvaltiot muodostuivat. Myös ihmisoikeuksien, lainsäädännön, koulutuksen, yliopistojen, lääketieteen, sairaanhoidon, teollisen kehityksen ja teknologian huiman kasvun juuret ovat Raamatun varaan rakennetussa maailmankuvassa. Se on synnyttänyt myös jatkuvan pyrkimyksen uudistuksiin ja parempiin tuloksiin. Tällaisten sekä monien muiden vastaavien oivallusten tueksi Mangalwadi esittelee vastaavan kehityksen maissa, joissa vallalla on jokin muu uskonto. Erot ovat vakuuttavia ja hiljaiseksi vetäviä. Sen tekee myös Mangalwadin toteamus sivulla 38:

”Hyvän, huolehtivan ja kaikkivaltiaan Jumalan sekä Raamatusta nousevan syntikäsityksen torjuminen sai aikaan sen, ettei kärsimys enää ollut mitenkään selitettävissä, olipa se sitten omakohtaista, yhteiskunnallista tai ympäristöön liittyvää. Todellisuus muuttui mielettömäksi, toivottomaksi ja tuskalliseksi.”

Sielun amputaatio on johtanut näkemykseen, jonka mukaan ihminen on vain sattuman oikkujen heittelemä eläin ilman sielua ja yksilön ainutlaatuista arvoa. Tieteen ja tehokkuuden palvonnassa on saavutettu tilanne, jossa ihmisiltä on sielun mukana viety Jeesuksen lupaamat tulevaisuus ja toivo.

Yhteenveto:

Kirja kertoo historiallisiin tosiasioihin perustuen, miten valtavan laaja vaikutus Raamatulla on ollut läntisen sivilisaation voittokulkuun kaikilla yhteiskunnan ja elämän alueilla. Mukana on runsaasti tietoa myös vastaavasta kehityksestä muiden uskontojen alueilla. Tämän tärkeän ja ajankohtaisen kirjan soisi myös päätyvän monen laitoksen oppikirjaksi. Reformaation juhlavuonna kirjan ajankohtaisuutta lisää se, että siinä avataan myös uskonpuhdistukseen uusia oivallisia näkökulmia.

Reijo Telaranta


John Burke: Taivaan rajalla

 

– Haluan rohkaista teitä. Se, mitä teette evankeliumin palveluksessa on arvokasta.  Työn paineessa on kannustavaa muistaa: kannattaa nähdä vaivaa ja kestää vaikeita ihmisiä. Taivas on ihmeellisempi kuin osaamme kuvitella, John Burke totesi GLS:n 10-vuotisjuhlaristeilyn 90 osanottajalle.

Teksasilaisen Gateway Church -seurakunnan pastori Burke on onnistunut tavoittamaan seurakuntaelämästä vieraantuneita ihmisiä. Hän auttaa pastoreita rakentamaan seurakuntia kulttuurin pohjalta ja näkemään rikkinäiset ihmiset Jumalan mestariteoksina.

Täydelliset älkööt vaivautuko (Päivä 2012) -kirjastaan kiitelty John Burke luennoi nytkin risteilypäivän ajan seurakunnan johtajuuteen liittyvistä aiheista.

Burke halusi kuitenkin vaihtaa päivän lopussa näkökulmaa ja kertoa uusimman kirjansa aiheesta. Taivaan rajalla (Päivä 2017) sisältää yli sata kuolemanrajakokemusta. Burke kommentoi niitä kristillisen vakaumuksensa pohjalta noin 30 vuotta asiaan perehtyneenä.

– Voit nyt jättää sivuun johtajan roolisi, ottaa mukavan asennon ja kuunnella, kun kerron kuolemanrajakertomusten äärellä oppimaani. Näytän myös videopätkiä joidenkin ihmisten haastatteluista. Ole rohkea ja pidä kiinni hyvästä toivosta, Burke totesi täysin erilaiseen aiheeseen siirtyessään.

Aiheen käsittely tuli risteilyyn osallistuneille yllätyksenä. Maanpäällisen seurakunnan rakentajien katseet siirrettiin hetkessä toisiin ulottuvuuksiin. Seurakuntiensa näyn vaalijoita kehotettiin kuvittelemaan taivasta.

Uskovat mitä tahansa

Burken mielestä kristittyjen on osallistuttava keskusteluun kuolemanrajakokemuksista ja ruumiista irtoamisista. Aihe ei saa jäädä vain New Age -ihmisten ja muiden asian harrastajien käsiin.

– Ihmiset ovat uteliaita ja kiinnostuneita siitä, mikä heitä odottaa. Monet uskovat melkein mitä tahansa. Raamattu kertoo paljon kuolemanjälkeisestä elämästä. Olen havainnut, että kertomusten yleispiirteet vastaavat sitä, mitä Raamatussa on kerrottu. Tässä ei ole kyse mistään ”science fictionista”. On olemassa paikka, joka on meitä varten tehty, Burke painotti.

Rajalle mutta ei yli

Burke on tutustunut satoihin kuolemanrajakokemuksiin. Hän on itsekin haastatellut melkoisen määrän sellaisen läpikäyneitä. Eräs  keskeinen piirre niissä on ollut se, että ihmiset ovat kertoneet olleensa ”kuolleena” enemmän eläviä kuin koskaan aikaisemmin. He ovat tiedostaneet olevansa olemassa juuri tuollaista elämää varten. He kokivat olevansa lopultakin oma itsensä ja ainutlaatuisesti rakastettuja.

– He kertovat kaiken olleen kauniimpaa ja värikkäämpää. Yhteys heidän tapaamiinsa olentoihin tai tuntemiinsa ihmisiin oli uskomattoman syvällisellä tasolla. Tuntui, ettei keskinäisessä viestinnässä voinut olla mitään sijaa väärinymmärryksille. Rakkaus huokui selittämättömällä tavalla kaikkialla ja kaikesta. Tuntui, että kaikki oli kuin valosta tehty. Monet heistä kohtasivat kirkkaan ja aivan uskomatonta rakkautta huokuvan olennon ja tunnistivat hänet Jeesukseksi, Burke tiivisti.

Monet kertoivat, että heille oli lyhyessa ajassa näytetty heidän siihenastinen elämänsä. Kaikki oli tallennettuna. Yhteneväistä kertomuksille on myös se, että rajan tuolla puolen käyneet kertovat tajunneensa siellä olevan rajan, jota he eivät voineet ylittää, koska sitten ei olisi ollut enää paluuta. Burke muistutti, etteivät ihmisten kokemat välähdykset taivaasta vieneet pois heidän vapaata tahtoaan. Heidän oli palattava takaisin maan kamaralle kantamaan vastuuta omista valinnoistaan.

Mielekästä tekemistä

Kertomusten kuvaukset taivaallisesta kaupungista vastaavat Burken mukaan hyvin Raamattuun tallennettuja kuvauksia. Kertojien näkemillä ihmisillä näytti olevan taivaassa mielekästä tekemistä. Burke kertoi saaneensa tekemällään tutkimusmatkalla rohkaisua oman maailmankuvansa mukaiseen johtopäätökseen: ”Haluan elää kokonaisvaltaisesti Jeesukselle!”

Epäluuloinen ja entinen epäilijä Burke on monen muun kuolemanrajakertomuksiin tutustuneen epäilijän tavoin vakuuttunut taivaan ja helvetin olemassaolosta. Auttaakseen muita havahtumaan kuolemanjälkeiseen todellisuuteen hän on kirjoittanut kirjan. Hän ei väitä sen olevan teologian oppikirja, vaan pikemminkin kannustin suhtautumaan vakavasti Jumalaan  ja vääjäämättä edessä olevaan kuolemaan.

Hannu Lahtinen


Uutta Lucadoa: Kyllä tästä selvitään

 

 Sinä selviät — sillä ihmisten ja elämäntilanteiden korjaantuminen on Kaikkivaltiaalle tärkeää. Se on hänen erikoisalaansa. Selviät ”tästä”, olipa kyseessä taloudellinen haaste, ihmissuhderotko, terveyteen liittyvä kriisi tai jokin muu ahdinko.

Näin vakuuttaa Max Lucado uudessa kirjassaan Kyllä tästä selvitään (suom. Marja Sevón). Kirja soveltuu erinomaisesti myös lukupiireille ja muille pienryhmille, sillä sen  lopussa on kysymyksiä pohdittavaksi.

Lucadon mukaan kertomus Joosefista on Raamatussa, koska se opettaa meitä luottamaan siihen, että Jumala päihittää pahan ja kääntää sen hyväksi.

”Joosef olisi etunenässä kertomassa sinulle, että elämä kaivossa on syvältä. Mutta eikö kaivo kuitenkin, kaikesta surkeudestaan huolimatta tee edes sitä, että se pakottaa meidät katsomaan ylöspäin? Jonkun tuolta ylhäältä täytyy tulla tänne alas auttamaan meitä. Jumala auttoi Joosefia. Oikeaan aikaan, oikealla tavalla hän on auttava sinuakin.”

 

Kauanko pitää odottaa?

 

Kärsimyksen myötä tulee usein kärsimättömyys. Haluaisimme ahdingon hellittävän heti. Emme näe muuta kuin pimeyttä, ja suurin pelkomme on, ettemme koskaan pääse kaivostamme.

Max Lucado auttaa asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. ”Sinä selviät tästä. Pelkäät, ettet selviä. Me kaikki pelkäämme. Pelkäämme, ettei masennus koskaan hellitä, ettei huuto koskaan lakkaa, ettei kipu koskaan poistu. Täällä kaivoissa jyrkkien seinämien ja vihaisten veljien ympäröiminä ihmettelemme: Seestyykö harmaa taivas koskaan? Keveneekö taakka koskaan? Tunnemme olevamme loukussa, ansassa, lukkojen takana. Ennalta määrättyjä epäonnistumaan. Pääsemmekö koskaan tästä kaivosta? Kyllä! Vapautus on Raamatussa samanlaista kuin musiikki karnevaaleissa: rohkeaa, äänekästä ja kaikkialla.”

Ei ole taattua, että apu olisi tuskatonta pikapaikkausta, mutta Jumala toimii myös ahdingon aikoina. Toimi ennen. Toimii yhä. Tämä kirja on täynnä toivoa. Tartu siihen.

 

Marja Sevón

 

Max Lucado toimii Oak Hills Church -seurakunnassa San Antoniossa, Teksasissa. Hän on julkaissut kymmeniä kirjoja, joista monet ovat Yhdysvalloissa pysytelleet vuosia luetuimpien listalla. Hänelle on myönnetty lukuisia kirjallisuuspalkintoja, ja hänen kirjojaan on käännetty useille kielille, myös suomeksi.


Cai Talvio: Elämme kärsimyksen ja kirkkauden välissä

 

– Uskoni rakastavaan Jumalaan ei ole muistaakseni koskaan horjunut, vaikka hänen luomansa maailma muistuttaa enemmän sotatannerta kuin hyvän ja kaikkivaltiaan Jumalan luomusta, Cai Talvio toteaa.

– Toisaalta en ole keksinyt keinoa selittää näkemystäni selkeästi ja yksityiskohtaisesti toisille. Varsinkin lapsiin kohdistuva väkivalta hämmentää minua aina.

Cai Talvio on opiskellut teologiaa neljä vuotta Turun Åbo Akademissa ja kolme vuotta Regent Collegessa Kanadan Vancouverissa. Hän on opettanut Raamatusta ja Raamatun pohjalta eri yhteyksissä ja monissa maissa yli 25 vuotta.

Kirjassaan Kärsimyksen ja kirkkauden välissä – Elämä ennen Jeesuksen paluuta Talvio pohtii kärsimystä varsinkin Jumalan omien elämässä. Yksi syy aiheen valintaan on se, että hän on omassa elämässään ”sairastanut länsimaalaisittain kohtalaisesti”, kuten hän itse toteaa.

Ilman uskoa rakastavaan, kaikkivaltiaaseen Jumalaan elämä olisi ollut toivotonta taivaltamista.

 

Paini jatkuu

 

Jos Jumala on kaikkivaltias ja rakastava, hän voisi halutessaan lopettaa kärsimyksen hetkessä. Miksi hän ei tee sitä? Ja miksi hän ei paranna useammin?

Tyhjentävää vastausta emme pysty antamaan. Cai Talvio tarkastelee haastavaa yhtälöä monesta eri näkökulmasta. Hänen tulkintansa on Jeesus-keskeinen ja raamatullinen.

– Monesti Jumala käyttää lääketiedettä parantaakseen sairauksia, onhan hän luonut maailman prosesseineen ja ihmisen uteliaaksi sijaishallitsijakseen, Talvio muistuttaa.

– Joskus hän taas toimii ihmeen tai tunnusteon kautta. Mutta miten hän sitten parantaakin, se on kaikkivaltiaan Luojan luontaista toimintaa. Jumala on luonnollisen yliluonnollinen!

Raamattu kuitenkin opettaa, että täydellistä parantumista ei ole ennen Jeesuksen paluuta.

– Vaikka joku kokeekin parantumisihmeen, hän voi seuraavana päivänä saada jonkin muun sairauden tai kuolla tapaturmaisesti, Talvio muistuttaa.

Joudumme siis jatkamaan yhtälön työstämistä lukemalla Raamattua ja rukoilemalla ymmärrystä ja viisautta. Cai Talvio kiteyttää sen näin:

– Joudumme painimaan Jumalan sylissä — mutta se onkin tavattoman hyvä paikka.

 

Marja Sevón


Sairaus vaatii sopeutumista

Sirorakenteinen Kati Nikali on unelma-ammatissaan: hän on maatalon emäntä. Ensi näkemältä on vähän vaikea uskoa, että tämä tyylikäs nainen tekee ruumiillista työtä ja hoitaa isoa tilaa. Hän katsoo tyynesti silmiin, ja hänestä huokuu sisäinen vahvuus, joka ei ole kovuutta vaan elämänvaiheiden synnyttämää marinoitumista niin hyvinä kuin vaikeinakin aikoina.

 

Anoreksia yllättää

Kati Nikalin kolmesta lapsesta keskimmäinen, Artturi, sairastui 11-vuotiaana vakavaan syömishäiriöön. Nyt jo 19-vuotiaan nuoren miehen sairastumisen ensi oireet alkoivat näkyä vuonna 2007 hänen ollessaan kymmenvuotias. Tuli pakko-oireita: esimerkiksi kouluun lähtiessään Artturi käveli kodin terassilta muutaman askeleen, kääntyi takaisin, palasi portaille ja teki uudelleen lähtöä.

Näkyi myös anorektisia piirteitä: karkit eivät enää maistuneet, ja sitten ruokavaliosta jäivät pois muun muassa ranskalaiset perunat ja makkara. Into liikkua lisääntyi samaa tahtia kuin ruokavalio supistui ja annokset pienentyivät.

Syksyllä 2007 tilanne kuitenkin huonontui nopeasti. Artturi oli usein iloton ja eleetön. Ja kun oli tarkoitus viettää Artturin ja Ari-isän syntymäpäiviä, Artturi kieltäytyi syömästä, sai raivokohtauksen, ryntäsi loppujen lopuksi ulos ja juoksi pimeyteen.

Artturi otettiin lastenpsykiatrian osastolle, ja alkoi vuosia kestävä sairaala- ja hoitojaksojen vuorottelu lyhyiden kotona oloaikojen kanssa. Kati koki epäonnistuneensa äitinä, mikä synnytti häpeäntunteita samalla kun huoli lapsesta painoi mieltä.

 

Isä kuolee tapaturmaisesti

Sairaus ravisteli koko perhettä. Artturin taistelu anoreksiaa vastaan kääntyi myös taisteluksi vanhempia vastaan. Ari-isä pysyi silti vahvana ja tuki parhaansa mukaan sekä Katia että Artturia, vaikka Artturi kohdisti usein vahvimmat vihantunteensa isään. Vanhemmat päättivät, että he puhuvat Artturin sairaudesta avoimesti, niin ettei kenenkään tarvitse arvailla, mikä poikaa vaivaa.

– En muista montakaan syyllistävää, loukkaavaa kommenttia lähipiiristämme, mutta sairaalassa on kyllä tullut montakin kertaa tunne, että ”mitäs teidän perhe-elämäänne kuuluu, kertokaa vähän itsestänne”. Se on voimistanut tunnetta, että olemme tehneet jotakin perinpohjaisesti väärin, Kati Nikali kertoo juuri ilmestyneessä kirjassa Ei mitään hyvää minulle.

Vuonna 2013, juuri kun Ari ja Kati Nikali olivat sopineet, että Kati voi kertoa kirjan kautta Artturin sairaudesta, Ari kuoli äkillisesti traktorionnettomuudessa.

– Suru tulvi ylitseni, kipu raastoi jokaista soluani. Elin hengenveto kerrallaan. En saattanut ymmärtää, miten jatkaisin elämääni ilman Aria.

– Kauhean surun keskellä tunsin, että vaikka minä en jaksanut, joku kannatteli. Niissä päivissä oli vahva Jumalan läsnäolo, Kati Nikali muistelee kirjassa.

Hän pelkäsi menettävänsä myös Artturin. Poika oli heiveröinen, mutta kokosi isän muistotilaisuudessa itsensä ja lupasi isälleen hautajaisvieraiden kuullen, että hän vielä paranisi sairaudestaan.

 

Herkkyydellä on kääntöpuoli

– Joskus kaipaan normaalia elämää. Kun esimerkiksi näen Facebookissa jonkun kaverin kertovan elämästään, tulee aika masentunut mieli. Mutta ehkä on hyväkin, että kaipaan tavallista elämää, Artturi sanoo myöntäen käyneensä sairauden tähden pohjalla.

Hän on oivaltanut, että suuri syy sairastumiseen on hänen luonteensa. Hän on sekä täydellisyydentavoittelija että hyvin herkkä.

– Jos kokemastani kärsimyksestä on pakko kaivaa jotakin hyvää, niin osaan nyt nauttia pienistä asioista, elää hetkessä ja ehkä ottaa vähän rennommin, Artturi pohtii.

Pari vuotta Artturin tukihenkilönä ollut Johanna Kivimäki sanoo Ala-Heikkilän kirjassa Artturille: ”Älä anna kenenkään kertoa sinulle, ettei mitään ole tehtävissä. Jumala voi.”

Ei mitään hyvää minulle -kirjan on kirjoittanut päätoimittaja Minna Ala-Heikkilä. Myös Artturin sisarukset kertovat omissa puheenvuoroissaan, miten he ovat kokeneet veljen sairauden. Sairaus koskettaa koko perhettä, mutta Ala-Heikkilän ja Nikalin kirja on silti myös puheenvuoro toivosta.

 

Teksti: Merja Pitkänen

Artikkelikuva: Lapsen anoreksia ja puolison kuolema veivät Kati Nikalin jaksamisen äärirajoille. Vahva Jumalan läsnäolo antoi voiman elää päivän kerrallaan. Kuva: Markku Mäkinen.


Marika Hakola aloittaa JunnuHOPE-lehden päätoimittajana

Lasten JunnuHOPE-lehti uudistuu vuoden 2016 alusta. Lehti suunnataan entistä tarkemmin 3–9-vuotiaille, kuitenkin niin, että alle kouluikäisille tarkoitettu aines on irrotettavana liitteenä lehden sisällä.

Uutena päätoimittajana aloittaa Marika Hakola, joka on aikaisemmin toiminut Suomen Vapaakirkon Nuoret ry:n nuorisosihteerinä. Hän opiskelee tällä hetkellä Suomen teologisessa opistossa erityispastorikoulutuksessa ja on opintovapaalla Virtain vapaaseurakunnan lapsityötehtävistä.

Marika Hakola käy myös vierailuilla seurakunnissa ja on valmis pitämään lastentapahtuman sekä keskustelemaan  seurakunnan työntekijöiden, vanhimmiston ja seurakunnan muiden vastuullisten kanssa lehden käyttämisestä työvälineenä.

Uuden päätoimittajan sydämellä on erityisesti evankeliumin tuominen lasten maailmaan lasten omalla kielellä ja helposti ymmärrettävästi.

 

Teksti: Merja Pitkänen

Kuva: Lehdistökuva


Näissä lauluissa on elämänmakua

Poika & Maria tarjosivat musiikillisesti nautinnollisen illan Helsingissä. Lauluissa soi usko, toivo ja rakkaus.

Marraskuisena sunnuntaina Mikael Agricolan kirkon suuri sali täyttyi Tuomasmessuvieraista, nuorista ja vanhoista, jotka nauttivat yhteisestä ja esitetystä musiikista ja puheista. Messuorkesterin lisäksi Aarni ja Heidi Seppälä, taiteilijanimiltään Poika & Maria, esittivät kitaran säestyksellä kauniita duettoja.

Messun jälkeen Poika & Maria konsertoi oman yhtyeensä kanssa kirkon kryptassa esittäen debyyttialbuminsaKutsu koko aineiston, vain jousiosasto ei ollut mukana. Konsertti oli samalla albumin julkistamistilaisuus, joka oli avoin kaikille.

Ystävät ja hyvän popmusiikin tuntijat täyttivät kryptan, jossa pian kaikui voimakkaana soittajien ja duolaulajien osaava, innostava ja viihdyttävä musiikki.

Laulujen sanat ja sävellykset ovat syntyneet vuosien aikana niin Pojan kuin Marian luovasta mielestä ja kynästä. Ne kertoivat uskosta, toivosta ja rakkaudesta.

Aarni ja Heidi Seppälä ovat nuori aviopari, joiden toiset nimet muodostavat duon nimen Poika & Maria. Heidän keskinäinen rakkautensa loisti kirkkaana niin lauluissa kuin esiintymisessä.

Tuottaja, sovittaja Ville Myllykoski kertoi konsertin jälkeen, että hän opiskelee Sibelius-Akatemiassa, ja yhdessä kahden soittajan kanssa he sovittivat albumin musiikin. Mikke Vepsäläinen teki äänityksiä monessa paikassa, kuten albumin kansivihkosta voi lukea, jonka jälkeen albumi päätyi miksattavaksi Matti Kemppaiselle.

Asiansa osaavan yhtyeen jäsenet ovat hyviä ystäviä keskenään, muutamat heistä asuivat opiskeluaikoinaan jopa kämppiksinä.

 

Musiikki oli läsnä jo lapsuusperheessä

Duolaulajat Aarni ja Heidi Seppälä (o. s. Simojoki) ovat työskennelleet musiikin parissa kauan, Heidi lapsuudestaan asti, sillä laulajaisänsä Pekka Simojoen kautta musiikki on aina ollut vahvasti läsnä perheessä.

Aarnilla on laulutaidon lisäksi kehittynyt hyvä kitaransoittotaito. Heidi tuumasi, että aviomies muistuttaakin paljon isää: ruskeasilmäinen kitaristi.

Levyn duetoissa soivat osaavuus, aitous ja herkkyys saumattomasti yhteen. Kuunneltuani levyn koko annin vakuutuin siitä vielä enemmän. Hyvä sanoma tulee heidän kauttaan esille niin arjen muistoissa, surun keskellä kuin juhlissa. Lyriikka on elämänmakuista; sanat kuuluvat albumilla paremmin kuin konsertissa, samoin taustalla soiva musiikki yksityiskohtineen.

Nautinnollisen sunnuntai-illan lopuksi Päivä Osakeyhtiön markkinointipäällikkö Harri Grönqvist kiitti laulajia ja yhtyettä hyvästä yhteistyöstä, joka kantaa hedelmää erinomaisen albumin musiikissa ja tulevissa konserteissa.

Debyyttialbumin saatesanat kuvaavat CD-levyn valmistumisen tarkoitusta: ”Tämä levy on meiltä teille rohkaisuksi, lohdutukseksi ja innoitukseksi matkalle”, myös kutsuksi Häneltä, joka varustaa matkalaiset.

Suosittelen lämpimästi albumin ostamista hyvän musiikin kuluttajille. Tulevat konsertit löytyvät kotisivulta www.poikajamaria.com

 

Teksti: Pentti Kuismanen

Kuva: Pentti Kuismanen